Keittiömestarin blogi: Kevään ensisato metsästä
Tätä nykyä päivittäiseen rutiiniini kuuluu puolentoista tunnin lenkki metsässä. On ollut ihana seurata, miten talvi on vähitellen muuttunut kevääksi, ja kuinka jo päivässä luonto muuttuu aina vain kesäisempään suuntaan!
En malta olla hehkuttamatta villiyrttejä, joita alkaa löytyä jo runsaasti! Tämä on vuodenajoissa parasta: Joka kevät voi uudestaan innostua siitä, miten luonto heräilee ja alkaa kasvattaa taas uutta satoa.
Toukokuussa metsästä löytää esimerkiksi nokkosta, keto-orvokkia, maitohorsmaa, siankärsämöä, kallioimarteen juurta ja omaa suosikkiani, ketunleipää. Ketunleivän ulkomuoto kannattaa ehdottomasti palauttaa mieleen, sillä sitä löytyy luonnosta läpi kesän pitkälle syksyyn asti. Itselläni on kirjattuna muistiin tietyt paikat lähimetsässäni, joista joka vuosi keräilen satoa talteen.
Monet villiyrteistä sopivat hyvin sellaisenaan maustamaan salaatteja tai keittoja. Juurien maku taas tulee hyvin esiin uuttamalla niitä nesteeseen. Esimerkiksi kallioimarteen juuri maistuu kuin makealta lakritsijuurelta, ja sitä kermaan uuttamalla saa vaikkapa hyydytettäviin jälkiruokiin mielenkiintoisen twistin.
Siankärsämö sopii vahvan makunsa vuoksi oikein hyvin marinointiin. Alkukesästä kerätyllä maitohorsman varrella korvaat parsan tai varsiparsakaalin. Mesimarjan makuiset kukat sen sijaan kannattaa käyttää herkulliseen horsmamehuun, jota voi vielä jatkokäsitellä mehujääksi. Yleensä kukkien maku saattaa olla hyvinkin mauton sellaisenaan, ja löytääkseen niiden herkullisen maun tulee kukkia uuttaa ja sekoittaa joko happamaan tai makeaan. Näin myös niiden upea väri tulee paremmin näkyviin.
Villiyrttejä kerätessä kannattaa muistaa jokamiehenoikeudet, joihin ei kuulu kasvien kerääminen juurineen tai kerkkien kerääminen puista. Näiden poimimiseen tulee olla maanomistajan lupa. Yrttejä ei kannata myöskään poimia vilkkaiden teiden varsilta, vaan kannattaa kävellä vähän syvemmälle metsään kerätäkseen talteen mahdollisimman puhdasta ruokaa.
