Keittiömestarin blogi: Kesätyön loppumetreillä
Kaksi kuukautta kestänyt kesätyöni Uudessa-Seelannissa alkaa olla lopuillaan. On ollut hienoa huomata, ettei keittiössä työskentely toisella puolen maailmaa juurikaan eroa työskentelystä suomalaisessa keittiössä. Toimintatavat ovat pitkälti samanlaiset kuin mihin olen ennenkin tottunut, tosin olen päässyt opettelemaan uusien raaka-aineiden käyttöä.
Useimmat täällä käsittelemäni merenelävät ovat olleet minulle uusia raaka-aineita. Eksoottisin niistä on ollut paikallinen merietana paua, jonka simpukkamainen kuori hohtaa upeissa sinisen eri sävyissä. Juureksista paikallisten suosikki on kumara; bataatin sukulainen, jonka maorit toivat maahan yli tuhat vuotta sitten Polynesiasta. Kumaraa on olemassa neljää eri lajia: punaista, kultaista, oranssia ja violettia.
Uusien villiyrttien opettelu on ollut myös mielenkiintoista, sillä niihin tarkemmin perehtyessä monista yrteistä löytyy lääkinnällisiä hyötyjä. Kawakawa-pensaan lehdistä maorit ovat perinteisesti valmistaneet yrttiteetä muun muassa vatsakipuihin. Sitä on myös pureskeltu hammassärkyyn tai käytetty ulkoisesti nokkosen pistoksiin tai mustelmiin.
Vain Uudessa-Seelannissa kasvava manuka-pensas tuottaa pieniä valkoisia kukkia, joiden nektariinista mehiläiset valmistavat hunajaa. Sillä on todettu olevan antibakteerisia ja tulehdusta torjuvia vaikutuksia.
Työkavereita, joiden seurassa on tullut vietettyä paljon aikaa niin töissä kuin vapaa-ajallakin, tulee erityisesti ikävä. Pääsimme viettämään viimeisellä viikollamme mukavan päivän muiden kausityöntekijöiden kanssa, kun meidät vietiin kiertoajelulle farmin ympäri mönkijöillä.
Näimme upeita maisemia, paljon peltoja lampaineen sekä lammen, jossa asusti monia kymmeniä vuosia vanhoja ankeriaita. Niitä pääsimme myös silittämään. Kierroksen päätteeksi ajoimme parikymmentä minuuttia rantahiekkaa pitkin naapurihotellille Fish & Chipseille. Uuden-Seelannin kesästä jää jo tämän osuuden perusteella aivan huikeat muistot. Mikä parasta, nyt on aika lähteä kiertämään maata ja tutustua samalla entistä syvällisemmin paikalliseen ruokaan, kulttuuriin ja nähtävyyksiin.
